Niin sanottu Predatory meetings -ilmiö on yleistynyt viime vuosina ja saalistajat ovat laajentaneet toimintatapojaan. Aiemmin tutkijoiden sähköpostit täyttyivät kutsuista julkaista artikkeli tieteellisissä julkaisusarjoissa, joita ei oikeasti ollut olemassa. Nykyään saalistajat markkinoivat aggressiivisesti myös kuvitteellisia kokouksia ja tieteellisiä konferensseja. Valekonferenssin verkkosivut voivat ensisilmäyksellä vaikuttaa aidoilta ja puhujalistalta löytyy useimmiten oikeiden tutkijoiden nimiä, heidän tietämättään. Kun osallistumismaksu on maksettu ja konferenssi lähenee, huijarit poistavat verkkosivut eikä palveluosoitteeseen ei enää vastata. Mukanaan saalistajat vievät ilmoittautuneiden rahat, luottokorttitiedot, henkilötiedot ja tutkimustulokset (tieteelliset abstraktit).
Miten voi tunnistaa huijausyrityksen? Pohdi puuttuuko konferenssin nimestä tieteellinen fokus ja onko esittelytekstiin ympätty kaikki kyseisen tutkimusalan keskeiset teemat. Hyväksytäänkö abstrakti konferenssiin ilman tieteellistä vertaisarviointia? Jos näin on, hälytyskellojen tulisi yleensä soida. Jos epäilet huijausta, tarkista ainakin seuraavat asiat:
- Onko konferenssi järjestetty aiemmin? Jos nimen perusteella kyseessä on vaikkapa kahdestoista vuosittainen konferenssi, mutta verkosta ei löydy mitään dokumentaatiota edellisistä kokouksista, kyseessä on lähes varmasti huijaus.
- Kuka konferenssin järjestää? Aitojen konferenssien järjestäjätahot ovat useimmiten tunnettuja tai melko tunnettuja vaikuttajia tutkimusalalla.
- Ovatko ohjaajasi tai muut alasi tutkijat kuulleet konferenssista? Onko joku osallistunut samaan konferenssiin aiemmin?
- Ole erityisen varovainen, jos konferenssi järjestetään ilmoituksen mukaan ensimmäistä kertaa.